Keskiaikaiset pidot

Vaikka Suomenlinnaa ei ollut olemassakaan vielä keskiajalla – voimme kuitenkin kuvitella niin ja matkata ajassa taaksepäin reilut tuhat vuotta. Kun merimatka pahimillaan läpi
tuulen ja tuiskun on päättynyt lämpimien seinien sisälle, isäntä ja/tai emäntäpiika ovat teitä vastassa ja jokainen vieras saa sisääntulossa päälleen liivin naruvyöllä auttamaan siirtymisessä keskiajalle. Lämmikkeeksi tarjotaan malja, joka on keskiajalle tyypillinen lämmin viini tai terävä ryyppy ennaltaehkäisevänä ruttolääkkeenä.

Kynttilöin valaistuihin pöytiin on katettu puiset lautaset, veitset, lusikat ja savipikarit. Ruokahaarukoita ei vielä keskiajalla tunnettu. Useimmiten syötiin sormin, mutta ensin ruoka oli
saatava paloiteltua suupaloiksi. Kun olette asettuneet istumaan, palvelijat kantavat ruokavadit pöytiin. Mitä arvokkaampi vieras on, sitä lähempänä isäntää on hänen istumapaikkansa. Kunniavierailla on myös oma suola-astiansa, kun muut vieraat käyttävät yhteistä astiaa. Ruokavadit laitetaan pöytien päihin ja ne kiertävät pöydissä. Ruokalajeja keskiaikaisissa
pidoissa oli runsaasti, sillä mahtailu oli ajan tapa. Suurin osa ruokalajeista tuotiin esille vain varakkuuden osoittamiseksi. Ruokajuomana kaadetaan savikannuista ranskanviiniä.

Trubaduuri ja orkesteri viihdyttävät musiikillaan ja tarinoillaan ja vievät vieraat keskiaiajan tunnelmaan.